Kotihoidon tukea (ei kodinhoidon tukea) saa, kun alle kolmevuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa. Kotihoidon tukea saa, kun vanhempairahakausi päättyy, eli lapsen ollessa noin yhdeksänkuinen. Lapsen ei tarvitse olla kotona vanhemman hoitamana, vaan hoito voi olla järjestetty myös esimerkiksi sukulaisten avulla. Tuki määräytyy siis sen mukaan, onko lapsi kunnallisessa hoidossa, ei sen mukaan, käyvätkö vanhemmat töissä.
Nykyisin kotihoidon tuella toinen vanhempi voi siis ongelmitta olla koko tämän ajan kotona, tai yhtä ongelmitta vanhemmat voivat vaihtaa kotivuoroa niin monta kertaa kuin se vain töihin ja muihin kuvioihin sopii. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että äiti pitää koko hoitovapaan. Tavallisimpia syitä on kolme: Äiti on pitänyt pitkän äitiysloman ja hoitaa siksi lasta sujuvammin, äiti on työttömänä ja siksi kotosalla joka tapauksessa tai molemmat vanhemmat käyvät töissä, mutta isän palkka on olennaisesti parempi.
Tuleva muutos korvamerkitsee kotihoidon tuen vuodeksi kummallekin vanhemmalle. Lapsikohtaisesta tuesta tulee vanhempikohtainen ja sitä voi saada kumpikin vanhempi vain vuoden. Tällä pyritään katkaisemaan naisten pitkät poissaolot työelämästä.
Muutama kysymys:
1. Missä ne työt ovat, joihin naisten pitäisi palata? Hyvin monet palaisivat kiltisti työelämään veroja maksamaan, jos olisi töitä. Usein kotiäitinä ollaan kuitenkin vailla työpaikkaa, johon palata, joko pitkäaikaistyöttömyyden lomassa tai pätkätöiden välillä.
2. Millä TV-lupatarkastajilla aiotaan valvoa, kuka siellä kotona oikeasti on? Tuen voi hakea isän nimiin vuoden kohdalla, mutta mikä estää isää käymästä töissä ja äitiä olemasta kotona?
3. Yksinhuoltajat ja yrittäjäperheet. Uudessa mallissa yksinhuoltajakaan ei olisi oikeutettu saamaan tukea kuin vuoden. Mitä järkeä? Yrittäjäperheillekään ei anneta löysää. Jokainen yrittäjä ja jokainen lasta kotona hoitanut tietää, että täytyy olla superihminen yhdistääkseen nämä kaksi. Jos yrittäjyyttä halutaan tukea, näin sitä ei ainakaan tehdä.
4. Miksi tätä edes ehdotetaan, kun se ei muuta mitään? 300€ kuussa on sen verran pikkuhiluja useimmille työssäkäyville, ettei sillä tai sen menetyksellä juuri kotiin kannusteta. Useimmat vetoavat palkkaeroihin, kun selittävät, miksei isä jää hoitovapaalle nykyiselläänkään. Oletan, että kyse on tällöin isommasta palkkaerosta kuin siitä 300€ kuukaudessa. Ei tällä muutoksella siis isiä saada kotiin, vaan äidit hoitavat edelleen, vaikka sitten korvauksetta, tai lapsi laitetaan kunnalliseen hoitoon.
Oikea ratkaisu olisi 6+6+6-malli. Se ei koske kotihoidon tukea, vaan vanhempainvapaita. Mallissa kummallekin vanhemmalle olisi korvamerkitty puoli vuotta ansiosidonnaista vanhempainrahaa ja kolmannen puoli vuotta saisivat vanhemmat jakaa vapaasti. Useimmin tämä Ruotissa ja muissa mallia käyttävissä maissa tarkoittaa, että äiti on kotona ensimmäisen vuoden ja isä sitten puolikkaan. Jaon voi kuitenkin tehdä myös toisin - esimerkiksi yhdeksän kuukautta kummallekin.
6+6+6-mallin on todettu lisäävän isien jäämistä kotiin lasta hoitamaan. Taloudellinen kannustin on merkittävä ja lakisääteinen oikeus pitkään isyysvapaaseen vähentää työnantajien nihkeyttä. Nykyisellään isien on vaikeampaa jäädä kotiin, koska työnantajilla on kyllä kyky löytää näennäisen laillinen peruste irtisanomiselle tai työnkuvan heikentämiselle.
Vanhempainvapaiden uusjako tasa-arvoistaisi sukupuolten asemaa työmarkkinoilla. Vapaiden kustannukset jakautuisivat tasaisemmin vanhempien työnantajien kesken eikä "nuori nainen" siksi olisi automaattinen hylkäysperuste. Tätä voisi toki tasoittaa jakamalla vanhempainvapaiden kustannukset työnantajien kesken riippumatta siitä, kuka on kotona. Tämäkään ei kuitenkaan poistaisi sitä rasitetta, joka työnantajalle koituu sijaisen etsimisestä ja perehdyttämisestä. Lisäksi epäilen vahvasti, saisiko isien työnantajia mitenkään taivutettua maksamaan jonkun muun kuin heidän omien työntekijöisensä vapaita.
Toisaalta malli tasa-arvoistaisi myös isien asemaa vanhempina. Nykymalli tukee sitä ajatusta, että äiti hoitaa lapset ja kodin, kun mies käy palkkatöissä ja elättää perheen. Tämän seuraukset näkyvät kädettöminä isinä, kontrolloivina äiteinä ja erotilanteissa siinä, että lähivanhemmista murskaava enemmistö on äitejä. Kannattaa myös muistaa, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Jos rekka ajaa huomenna pienen lapsen äidin yli, on kaikkien etu, että isä selviytyy lapsen kanssa valmiiksi sujuvasti eikä kriisin keskellä tarvitse alkaa opetella, miten vaippa vaihdetaan.
Kotihoidon tuen uudistus on köyhän miehen 6+6+6, joka ei ratkaise ongelmia, vaan ainoastaan näennäisesti säästää kotihoidon tuissa. Kustannukset kaatuvat jo valmiiksi konkurssikypsille kunnille, jotka joutuvat järjestämään päivähoidon entistä useammalle alle kolmevuotiaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti