Miksi vihainen ja miksi feministi?

Siinäpä kaksi asiaa, joita naiset joutuvat selittelemään kovasti. Feminismiä miehet ehkä vielä enemmän. Selitän käänteisessä järjestyksessä.

Feministi haluaa kaikille samat oikeudet ja mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta. Alunperin tämä on tarkoittanut naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista, mutta koska 1800-luvulta on tultu sentään jonkin matkaa eteenpäin, ei asiaa enää tarvitse nähdä näin yksisilmäisesti.

Yleisiä väärinkäsityksiä feminismiä koskien ovat muun muassa, että feministit vihaavat miehiä, feministit ajavat vain naisten oikeuksia, feministit ovat vihaisia lesboja, jotka ajelevat päänsä ja kasvattavat kainalokarvoja ja että feminismiä ei enää tarvita, koska tasa-arvo on valmis.

VÄÄRIN!

Aloitetaan siitä, että minä en vihaa miehiä. Itse asiassa minä rakastan miehiä. Yksilöinä ja kollektiivina. Henkilönä, joka tuntee seksuaalista ja romanttista vetoa eksklusiivisesti miessukupuolen edustajia kohtaan, olisi elämässä moni asia huonommin, jos vihaisin miehiä. Lisäksi tunnen liudan miehiä - perheenjäseniä, ystäviä, sukulaisia - joita kohtaan en missään nimessä tunne seksuaalista tai romanttista vetoa, ja joita rakastan ihan muista syistä.

Tunnen lukuisia feministejä, joilla on hyvin erilaisia hiustyylejä ja joista osa poistaa kainalokarvansa, osa epäilemättä ei. En ole tähän mennessä huomannut korrelaatiota karvoituksen ja aatemaailman välillä.

Onko tasa-arvo valmis? Herra isä ja varren kanssa. Ei tietenkään ole. Jos joku kaipaa esimerkkejä, niin otetaan vaikkapa mielestäni räikein yhteiskunnallinen tasa-arvo-ongelmamme: asevelvollisuus. En kuulu niihin, jotka vastustavat yleistä asevelvollisuutta, lähinnä päin vastoin. Mikä yleinen sellainen on, joka koskee vain puolta väestöstä - sitä puolta, jolla on pallit ja henkilötunnuksen loppuosassa pariton numero? Ja Hägglund ja muut, jotka vetävät tässä vaiheessa synnytyskortin, älkää nyt ihan totta viitsikö. Olenko missannut jotain, kun viimeksi tarkistaessani synnyttäminen ei ollut kenellekään pakollista?

Tässä ehkä tulikin jo vastaus siihen, ajavatko feministit vain naisten oikeuksia.

Miksi sitten feministi eikä egalitaari, ekvalisti tai yksinkertaisesti tasa-arvon kannattaja? Voidaan sanoa, että olen kaikkia noistakin. Egalitarismi ja ekvalismi ovat kuitenkin hyvää vauhtia saamassa niin vahvoja libertaristisia kaikuja, että käytän mieluummin muita termejä, libertaristiksi kun en itseäni missään nimessä lue. Tasa-arvo taas viittaa moneen muuhunkin asiaan kuin sukupuoleen, ja vaikka kannatankin esimerkiksi kansallisuuksien ja etnisten ryhmien välistä tasa-arvoa, nämä asiat eivät varsinaisesti kuulu feministiseen puoleeni, kuten tähän blogiin.

Feminismiä terminä kritisoidaan siitä, kuinka vahvasti se viittaa naisiin. Tähän haluan kuitenkin huomauttaa, että nainen ei ole yhtä kuin feminiini. Feminiinisiä ominaisuuksia ja luonteenpiirteitä on meissä kaikissa. Ongelma on se, että hyvin usein ne nähdään heikompina ja vähempiarvoisina kuin maskuliiniset. Tämä ei katso sukupuolta. Herkkää ja tunteellista poikalasta pyritään karaisemaan Kunnon Mieheksi. Homoja väheksytään, koska homous nähdään feminiinisenä ja siksi halventavana. Tytöttely ja homottelu ovat molemmat vähättelyä tai nimittelyä.

Miksi sitten olen vihainen? Muun muassa kaikkien yllä mainittujen epäkohtien vuoksi. Olen vihainen, koska nainen internetissä on lähes automaattisesti kohde seksistisille loukkauksille, mitätöinnille, raiskaus- ja tappouhkauksille. Olen vihainen, koska vanhempainvapaat jakautuvat epätasaisesti muun muassa siksi, että isien työnantajat ovat haluttomia päästämään työntekijöitään lakisääteisille vapailleen. Olen vihainen, koska päiväkodeissa tytöistä kasvatetaan edelleen kilttejä pikku apulaisia ja pojille puhutaan lyhyin käskylausein.

Olen kuullut, että vihaisuus ei ole rakentavaa. Olen eri mieltä. Ensinnäkin saan suuttumuksestani energiaa, jolla pyrkiä muuttamaan asioita. Toisekseen olen kyllästynyt siihen, että feministinä täytyy keskittyä sisällön sijaan imagoon - olemaan "hyvä feministi", joka muistaa mainita, että ei kaikki miehet, ja että naisetkin raiskaa, olemaan helposti lähestyttävä ja kiva katsella.

Minä olen vihainen enkä edes yritä tehdä sille mitään. Tässä maailmassa on asioita, joista kuuluu tulla vihaiseksi.